Sinkkuahdistus

Vielä muutama vuosi sitten itselläni oli tapana fiilistellä musiikkia asettamalla Ludacrisin tai Robbie Williamsin uusin albumi niinkin myyttiseen laitteeseen kuin CD-soitin. Singlebiisit tuli kuunneltua Youtubesta, mutta ei ollut aikomustakaan käyttää niin laittomia kuin laillisiakaan digitaalisia palveluita albumin kuuntelemiseen. Oli hienointa avata CD muoveista ja kuunnella läpi koko albumi Beatsit korvilla ilman yhtäkään häiriötekijää ja skippaamatta yhtäkään biisiä. Ajattelin, että jonakin päivänä joku haluaa toteuttaa täsmälleen saman rituaalin oman musiikkini kohdalla ja kuunnella albumin jokaisen biisin.

Täydellisenä shokkina itselleni tulikin aluksi se, kuinka paljon musiikkimaailma tosiasiassa on muuttunut.  Kukaan ei juurikaan mene tänä päivänä levyhyllylle T-kirjaimen kohdalle ja kaiva käsiinsä alennustarratonta TCT-albumia. Jos biisin kahdeksan ensimmäistä sekuntia Spotifyn "Suositut" listalla ei säväytä, olemme virallisesti menettäneet yhden potentiaalisen kuuntelijan.

Mitä lähemmäksi jokaista uutta sinkkujulkaisua menemmekin sitä hermostuneemmaksi huomaan muuttuvani. Olemme julkaisseet vasta muutaman menestyneen hittibiisin, joten jokainen hutilyönti vaikuttaa pidemmällä aikavälillä haitallisesti vasta nousevan bändin nykyvyyteen ja keikkakysyntään varsinkin, kun emme ole mediaoksennus-suhdekiemura-juorulööppijulkkiksia. Viimeiset kolme viikkoa onkin tullut kiristeltyä hampaita ja mietittyä moneen kertaan, että "onko tää biisi nyt SE biisi. Onko tää oikeesti hyvä!?". Sitten haetaankin vakuuttelua milloin miltäkin taholta, että joo kyllä tää biisi lähtee hyvin.

Kohta onkin taas julkaisupäivä ja tiedän, että sitä seuraavat päivät menevät keskustelupalstoja ja statistiikka-sivuja selaillessa ja maanisesti itselleen toitottaessa, että kyllä Suomi tätä fiilaa – eiks ni?

Toisaalta, emme malta odottaa, että pääsemme soittamaan uusia biisejä yleisöllemme. 

Kysymys kuuluukin, mitä sinä odotat seuraavalta TCT-sinkulta?

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla