Saako artisti töitä?

Kuva on otettu sohvalla.

Artisti julkaisee hittejä. Hitit keräävät soittoja ja rahaa. Hitit lisäävät tunnettuutta ja poikivat keikkoja. Keikat poikivat lisää rahaa. Mutta mitä tapahtuu, kun hittituotanto katkeaakin? Tämän kysymyksen äärellä olen viettänyt pidempiäkin synkkiä hetkiä, kun huomaan, että biisi ei lähtenytkään niin hyvin tai keikkakalenteri ei olekaan puolen vuoden päähän täynnä. Ahdistuin tällä kertaa ajatuksesta jopa niin paljon, että nostin viimeisen opiskeluvuoteni opintolainan ja ostin kotiteatterin – taas.

Tarkoituksenani ei olekaan ollut jättää tässä vaiheessa mitään sattuman eli musiikkiurani varaan, vaan toimia niin kuin kuka tahansa suomalainen: opiskella ja hakea mahdollisia töitä. Opinnot lähestyvätkin nyt loppuaan, vaikka sattuneesta syystä ovatkin viivästyneet viimeisen muutaman vuoden aikana. Kokemusta mainonnasta ja yritysviestinnästä on kertynyt hyvinkin paljon, vaikka suoranaisesti en työelämään olekaan vielä satunnaisia työtehtäviä lukuunottamatta päässyt kiinni. 

Vaikka olenkin intohimoinen musiikin tekemisen suhteen, olen pitänyt myös ajatusta todellisuudesta ja perinteisestä urakehityksestä vireillä. Lähetinkin useita kymmeniä hakemuksia ja saatekirjeitä viimeisen puolen vuoden aikana, mutta suurimmaksi osaksi sain saman vastauksen: "Kiitos hakemuksestasi, olemme edenneet hakuprosessissa, eikä valinta valitettavasti tällä kertaa kohdistunut sinuun." Huvittavinta, että kyseiset tahot vielä kertovat pitävänsä hakemukseni tallessa myöhempiä sopivia paikkoja varten.

Pääsin toki myös joihinkin paikkoihin haastatteluun. Eräs rekrytointifirma piti minua hakuprosessin päätteeksi potentiaalisimpana hakijana, mutta parin viikon hiljaisuuden jälkeen ilmoittivat asiakasyrityksen laittaneen haun uudelleen käyntiin. Olen ilmeisesti niin potentiaalinen hakija, että ollessani ainoa pontentiaalinen hakija työnantajakin haluaa laittaa rekrytointiprosessin alkamaan alusta. Yhdessä hakuprosessissa pääsin niin pitkälle, että tein ennakkotehtävänä päivän varoitusajalla eräästä tapahtumasta blogivideon, jonka perusteella minut valittiin haastatteluun. Haastattelun jälkeen sain kutsun ryhmähaastatteluun, jossa pidimme kuvitteellisen työpalaverin ja teimme sosiaalisen median suunnitelman toisen potentiaalisen hakijan kanssa. Tämän jälkeen menin vielä tekemään snapchat-videokoosteen toisesta tapahtumasta. Lopuksi sain kirjottaa vielä viihdeuutisen kyseisestä tapahtumasta. Hakuprosessissa kesti noin kolme viikkoa ja palkkioksi sain loppujen lopuksi kuuluisan "emme valinneet tällä kertaa sinua" -puhelinsoiton.

Haluan kuitenkin olla optimisti ja ajatella, että tällä kierteellä on tarkoituksensa ja minun olisi tarkoitus pysyä täysipäiväisesti musiikin parissa, oli se sitten musiikin esittämistä tai tuottamista. Siksi päätinkin tehdä sen, minkä jokainen artisti osaa parhaiten arkipäivänä: ostaa kotiteatterin ja jumittua sohvalle, kun tuntuu, että mistään ei tule mitään. Fuck it, annetaan tulevaisuuden Miikan huolehtia, jos taloudelliset ongelmat ovat edessä.